Ja meitähän ei ainakaan heitetty ulos....

Keskiviikko 16.5.

Keskiviikkoaamu sai olla pitkä ja hidas, sillä koko päivä oli varattu vesipuistovierailulle. Söimme aamupalaksi perinteisesti munakasta, leipää ja muuta kivaa. Tämän jälkeen lähdimme kävelemään Torreblancan juna-asemalle. Sieltä kuljimme muutaman minuutin matkan junalla ja perillä kävelimme Aquamijas -nimiseen vesipuistoon. Osa reippaista kuitenkin juoksi paikan päälle.

Onneksi rukoukset oli kuultu ja sää oli lämmin ja aurinkoinen. Makoilimme nurmikolla aurinkoa ottaen ja kiristelimme hampaita uima-altaiden kylmyyden vuoksi, mutta eiköhän siihenkin totuttu. Kaikki juoksivat pää kolmantena jalkana vesiliukumäkiin iästä huolimatta, ja nauru raukui varmaan sinne Suomeenkin asti. Kävimme välissä syömäsässä tutussa ja turvallisessa McDonaldsissa. Aquamijaksessa viihdyimme jopa viisi tuntia ja kaikki olivat aivan poikki. Yhdessä kohtaa noin 15 luokkalaistamme oli samaan aikaan rengasliukumäessä, sillä ei kukaan ollut kieltänyt sitä. Kun sitten kaikki jumittuivatkin samaan kohtaan, tuli joku henkilökunnasta heittämään laskijat ulos.

Villalle pääsimme taksilla, tällä kertaa ilman mutkia. Söimme kanaa currykastikkeella ála Topi.
Ilta oli rento ja mukava, vaikka menimmekin torstaille varatun kiireisen aamun takia aikaisin nukkumaan. Ehdimme kuitenki pelata monta erää mitäs muutakaan kuin mafioosaa.

Kuva on Aquamijaksen vesipuistosta.

Meidän varaäiti ja veljekset Pajunen ja Kohonen.

Aamupalalla