Mafiat iski
Maanantai 14.5.
Maanantaina lähdimme Miramariin shoppailemaan heti aamupalan jälkeen. Espanjassa bussit kulkevat yhtä hyvässä aikataulussa kuin VR:n junat Suomessa, joten jouduimme lähtemään pysäkille aikaisin siltä varalta, että bussi olisi ajoissa. Loppujen lopuksi se olikin vartin myöhässä ja täynnä. Miramariin saavuttuamme osa lähti Kain kanssa lähistölle minigolfaamaan ja loput hajaantuivat ostoskeskuksen kauppoihin ja ravintoloihin. Rahaa paloi ja loppuviikko syödäänkin varmaan makaronia ketsupilla...
Miramarista kävelimme bussipysäkille tuskaiset ja hikiset 1,5 kilometriä ja pääsimmekin suoraan bussiin. Siitä alkoikin niin tukala matka että huh. Bussi oli aivan täpötäynnä (taas, yllätys yllätys) ja matka Mijaksen vuoristokylään oli kuitenkin aika pitkä, joten kaikkia särki päähän ja janotti. Bussista päästyämme istahdimme varjoon juomaan ja levittelemään aurinkorasvaa, suomalaisia kun olemme. Ihmettelimme niin kaunista kylää ja valkoisia rakennuksia kaikkine kukkineen. Jakaannuimme kolmeen eri porukkaan. Tyttöjä oli yksi porukka ja poikia kaksi. Me tytöt lähdimme kiertelemään kylää ja tietysti kuvailimme samalla, jossa kestikin monta tuntia. Löysimme ihanan näköalatasanteen, hevoskärryjä, kauniita kauppoja ja kukkia, sekä taitava katukitaristi, joka soitti nostalgisia biisejä kauniissa maisemissa.
Mijaksen matkan alussa Topi antoi meille rahaa ja sanoi, että kaikkien täytyy käydä syömässä tapaksia. No, tässä oli lopputulos: tytöt metsästivät auki olevaa tapaspaikkaa tunnin kunnes pääsimme syömään. Soitimme Topille myöhästyvämme sovitusta tapaamisajasta, mutta hän sanoi, että pojat olivatkin tapaksien syönnin sijaan menneet suklaatehtaaseen valmistamaan suklaata! Kain porukka taas ei ollut syönyt yhtään mitään. Löysimme kuitenkin kaikki toisemme ja istahdimme lepäämään. Lähdimme Villaan takseilla, sillä bussiakataulut menivät huonosti meidän kannaltamme. Taksikyydeissäkin oli pientä sähläystä kun taksikuskit eivät välttämättä puhuneet muuta kuin espanjaa, mutta kiertoreittienkin kautta kulkeneet päätyivät loppujenlopuksi kotiin.
Illemmalla osa porukasta lähti suomalaisen Tulisielu-koulun aktioporukan kanssa evankelioimaan kadulle. He jakelivat flyereitä ja espanjalaiset kuulemma ottivat ne ilomielin vastaan ja olivat kiinnostuneita. Aktiolaiset olivat jopa menneet ravintolan keittiöön takaovesta ja jakaneet lappuja kokeille, sillä Espanjassa se ei ole ollenkaan kummallista, vaikka Suomessa vartijat heittäisivät ulos.
"Opin aktiosta, että evankeliointi on helppoa ja opin kuinka tärkeää se on."
-Veikka Putkisaari
Illalla söimme keittiötiimin valmistamaa hyvää ruokaa ja hengailimme uima-altaalla. Pelasimme mafioosaa ja vietimme laatuaikaa yhdessä.
Maanantaina lähdimme Miramariin shoppailemaan heti aamupalan jälkeen. Espanjassa bussit kulkevat yhtä hyvässä aikataulussa kuin VR:n junat Suomessa, joten jouduimme lähtemään pysäkille aikaisin siltä varalta, että bussi olisi ajoissa. Loppujen lopuksi se olikin vartin myöhässä ja täynnä. Miramariin saavuttuamme osa lähti Kain kanssa lähistölle minigolfaamaan ja loput hajaantuivat ostoskeskuksen kauppoihin ja ravintoloihin. Rahaa paloi ja loppuviikko syödäänkin varmaan makaronia ketsupilla...
Pojat Miramarin likukportaissa.
Pojat olivat minigolfaamassa sillä välin, kun muut shoppailivat Miramarissa.
Miramarista kävelimme bussipysäkille tuskaiset ja hikiset 1,5 kilometriä ja pääsimmekin suoraan bussiin. Siitä alkoikin niin tukala matka että huh. Bussi oli aivan täpötäynnä (taas, yllätys yllätys) ja matka Mijaksen vuoristokylään oli kuitenkin aika pitkä, joten kaikkia särki päähän ja janotti. Bussista päästyämme istahdimme varjoon juomaan ja levittelemään aurinkorasvaa, suomalaisia kun olemme. Ihmettelimme niin kaunista kylää ja valkoisia rakennuksia kaikkine kukkineen. Jakaannuimme kolmeen eri porukkaan. Tyttöjä oli yksi porukka ja poikia kaksi. Me tytöt lähdimme kiertelemään kylää ja tietysti kuvailimme samalla, jossa kestikin monta tuntia. Löysimme ihanan näköalatasanteen, hevoskärryjä, kauniita kauppoja ja kukkia, sekä taitava katukitaristi, joka soitti nostalgisia biisejä kauniissa maisemissa.
Mijaksessa Topista piirrettiin karikatyyri.
Mijaksen matkan alussa Topi antoi meille rahaa ja sanoi, että kaikkien täytyy käydä syömässä tapaksia. No, tässä oli lopputulos: tytöt metsästivät auki olevaa tapaspaikkaa tunnin kunnes pääsimme syömään. Soitimme Topille myöhästyvämme sovitusta tapaamisajasta, mutta hän sanoi, että pojat olivatkin tapaksien syönnin sijaan menneet suklaatehtaaseen valmistamaan suklaata! Kain porukka taas ei ollut syönyt yhtään mitään. Löysimme kuitenkin kaikki toisemme ja istahdimme lepäämään. Lähdimme Villaan takseilla, sillä bussiakataulut menivät huonosti meidän kannaltamme. Taksikyydeissäkin oli pientä sähläystä kun taksikuskit eivät välttämättä puhuneet muuta kuin espanjaa, mutta kiertoreittienkin kautta kulkeneet päätyivät loppujenlopuksi kotiin.
Illemmalla osa porukasta lähti suomalaisen Tulisielu-koulun aktioporukan kanssa evankelioimaan kadulle. He jakelivat flyereitä ja espanjalaiset kuulemma ottivat ne ilomielin vastaan ja olivat kiinnostuneita. Aktiolaiset olivat jopa menneet ravintolan keittiöön takaovesta ja jakaneet lappuja kokeille, sillä Espanjassa se ei ole ollenkaan kummallista, vaikka Suomessa vartijat heittäisivät ulos.
"Opin aktiosta, että evankeliointi on helppoa ja opin kuinka tärkeää se on."
-Veikka Putkisaari
Kai, Markus, Veikka, Venla, Tiia ja Tulisielu-koulun aktioporukka Tampeerlta.
Illalla söimme keittiötiimin valmistamaa hyvää ruokaa ja hengailimme uima-altaalla. Pelasimme mafioosaa ja vietimme laatuaikaa yhdessä.
~ Odette & Ada
Kommentit
Lähetä kommentti